Joko viimein?

Se on nyt sellainen tilanne (taas) että en kestä peilikuvaani.
Keinot alkaa olla vähissä eikä terveellinenkään laihdutustapa meinaa onnistua.
Sellainen huomautus, että olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (as if) mutta vyötärön ympärys kertoo kyllä ihan muuta. Ja siinä kohtaa kun ihmisellä on kaulassakin makkaroita, niin ei helvetti soikoon ole kaikki kohdallaan!
Ja kun ei terveelliset ruokaympyrät ja säännöllinen syöminen kerta auta (minun kaltaistani ahmijaa ja sokeriin onnettomasti koukussa olevaa) niin vedetään sitten ankarimman kautta.
Huomenna tiistaina on hyvä päivä alkaa.
Nokan eteen mausteista soppaa, ja kaiken lisäksi tämä löllyvä kroppa pitäisi saada uloskin. En kyllä mene jos ne parinkymmenen asteen pakkaset paukkaa huomenna takas. Mutta kaapista lentää ulos kaikki normaali ruoka, ja keittotarpeet kaupasta tilalle.
Jos vaan kehtaan, laitan jossain vaiheessa kuvaa itsestäni. Kasvottomana tietenkin...eh.
Näytän siltä kuin olisin ekoilla kuukausilla raskaana, vaikken ole. Kauhea alavatsapömppö, niin ettei varpaita sen yli näe.

Olisin enemmän kuin onnellinen, jos löytäisin blogini seuraajiksi laihdutuksen kanssa kamppailevia, menette sitten terveellisen tai epäterveellisen kautta tavoitteisiinne. Ei tätä kestä yksin.
Itsekuria, päättäväisyyttä..mistä mä sen taion...
se on nyt vaan pakko.